Vaatii suurta uskallusta tehdä asioita toisin, astua tuntemattomaan, ottaa oppimisen vaatimia riskejä.
Vaatii suurta uskallusta innostua ja iloita tässä riittämättömyyden ja häpeän kulttuurissa.
Ajattelin uskaltaa.
Ajattelin usuttaa muitakin uskaltamaan.
Siispä kirjoittelen oppimisesta ja opettajuudesta, ihmisyydestä ja elämästä. Oppiakseni.
Blogin nimi on kunnianosoitus Brene Brownille. Hänelle saan olla kiitollinen siitä, että haavoittuvuudesta on tullut ystäväni ja uskaltamisesta kiehtovaa. Hänelle saan olla kiitollinen myös seuraavista Theodore Rooseveltin sanoista vuodelta 1910:
Kriitikolla ei ole merkitystä, ei sillä henkilöllä, joka osoittaa,
miten vahva ihminen kompastelee tai millä tavoin tekijä olisi voinut tehdä tekonsa paremmin.
Kunnia kuuluu ihmiselle, joka on areenalla
jonka kasvot ovat pölyn ja hien ja veren tahraamat
joka ponnistelee urheasti
joka erehtyy
joka epäonnistuu kerran toisensa jälkeen,
sillä ei ole olemassa ponnistelua ilman erehdyksiä ja epäonnistumisia;
mutta joka pyrkii kaikin voimin tekemään tarvittavat teot
joka tuntee suurta innostusta, suurta omistautumista
joka uurastaa arvokkaan asian puolesta
joka parhaimmassa tapauksessa kokee onnistumisen riemuvoiton
ja pahimmassa tapauksessa, epäonnistuessaan,
ainakin epäonnistuu uskaltaessaan suuresti...
Sivusta seuraavien kritiikillä ei ole merkitystä, mutta jokaisen omalla areenallaan ponnistelevan kriittisetkin ajatukset ovat tärkeitä ja tervetulleita!
Päivitys 2022: Jatkossa postailen hyvinvointiaiheista myös osoiteessa https://www.compassio.fi/blogi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti