1. Lukiolaisten hyvinvointi heikkenee entisestään - samoin opettajien.
- LOPS:n väljä tulkinta tai suoranainen LOPS:n vastaisuus antavat signaalin, että pitää opettaa ja opiskella vielä entistäkin enemmän.
- Liian suppeiksi yo-kokeen kannalta koetut kirjat eivät myy.
- Kirjantekijät tulkitsevat LOPSia ja laittavat varmuuden vuoksi paljon asiaa.
- Tunnolliset (aloittelevat) opettajat käyttävät oppimateriaaleja usein opsina ja kauhovat vielä rinnakkaisista kirjoistakin varmuuden vuoksi lisää sisältöä. Kiireen tuntu ja ahdistus vain lisääntyvät.
- YTL saattaa edellyttää mitä tahansa, koska LOPS ei ole täysin yksiselitteinen. => käytännössä meillä on kaksois-ops, jossa ylioppilaskokeiden asettamat tavoitteet tai oletukset niistä jyräävät.
Aiempi laajempi pohdintani analysoi, miksi äärettömän tärkeä lukiolaisten hyvinvoinnin parantaminen on miltei mahdoton tehtävä. Meillä ei ole yhteiskunnassa varaa tuottaa enää yhtään loppuunpalaneita nuoria eikä myöskään alaa vaihtavia tai työkyvyttömiksi uuvutettuja opettajia.
2. Korkeakouluvalinnat ovat sattumanvaraisia eikä lukiolaisella ole tosiasiassa minkäänlaista oikeusturvaa.
- Nykyinen kokeiden arvostelu liian hienojakoisella asteikolla ei ole millään tavalla reliaabelia. Kukaan ei pysty pätevästi osoittamaan, mitä eroa on 16 ja 17 pisteen esseellä.
- Opiskelija voi tehdä arvostelustaan oikaisupyynnön, mutta sen tulee perustua YTL:n kirjoittamiin hyvän vastauksen piirteisiin, jotka toimivat arvostelun kriteereinä. Niissä muotoilut ovat kuitenkin suunnilleen tällaisia: "15–17 p. Vastauksessa on monipuolista psykologista tietoa. Vastaus muodostaa kiitettävän kokonaisuuden. Psykologista tietoa sovelletaan kiitettävästi ja perustelut ovat kattavia ja vakuuttavia.". Miten siis ratkaistaan, kumpi on oikeassa, jos toinen sanoo, että vastaus on oikeasti 16 pistettä ja toinen kannattaa 17 pistettä?
Kokelas saattaa tehdä arvostelustaan hyvin yksityiskohtaisen analyysin ja argumentoida pistemuutoksen puolesta huolellisesti, mutta hänellä ei ole olemassa kriteeristöä, johon perustaa vaatimuksensa. Vastaukseksi YTL:stä tulee useimmiten standardimuotoinen kirje, jossa todetaan, että arvostelussa ei ole tapahtunut oikaisua vaativaa virhettä. Siinä ei vastata mitenkään kokelaan esiin nostamiin näkökulmiin eikä perustella ratkaisua mitenkään vaan kirje on kaikille sama. Tästä päätöksestä ei voi enää valittaa mihinkään.
Kokeen arvosana määrittyy kuitenkin tietyn pisterajan mukaan. Se on ihan sattumaa, onko kokelas 1-5 pistettä alle rajan vai yli rajan. Korkeakouluvalinnassa toinen pääsee sisään ja toinen ei aivan sattumanvaraisin perustein, kun valintapisteet määräytyvät ylioppilaskokeen arvosanojen mukaisesti eivätkä ota huomioon tarkemmin kokelaan sijoittumista jonkin arvosanan sisällä. - Kun mukana on vielä lisäksi tehtäviä, jotka eivät tosiasiassa mittaa osaamista vaan tuottavat pisteitä sattumanvaraisesti, koe ei erottele ja aseta järjestykseen ollenkaan luotettavasti.
3. Luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin ei pidä rapauttaa.
- Valveutuneet nuoret tunnistavat YTL:n ongelmat ja epäluotettavuuden. Nuoruudessa rakenentaan voimakkaasti omaa maailmankuvaa, arvomaailmaa ja asenteita. Yhteiskunnallinen epävakaus lisääntyy, jos yhä suurempi osa väestöstä ei koe luottamusta yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan. Onko meillä varaa siihen?
YTL ei toimi riittävän vuorovaikutteisesti sidosryhmiensä kanssa. Olisiko aika ottaa myös opettajien ja esim. oppikirjailijoiden osaaminen käyttöön? Esimerkiksi psykologian jaokselle on ehdotettu useita kertoja, että yhteistyössä voitaisiin laatia laaja satojen väittämien kysymyspankki, josta YTL voi arpoa kokeeseen kysymykset ja jossa kokelaat voivat halutessaan harjoitella. Tällöin olisi jo etukäteen tiedossa yhteinen ymmärrys oikeista vastauksista ja tehtävä taatusti erottelisi edelleen, mutta vähän osuvammin kuin nykyiset arpajaiset.
Huomasin kirjoittaneeni aiheesta vuonna 2014 HS:iin. Isot laivat kääntyvät hitaasti.