Hyvinvointia lukioon?

Uuden lukiolain ja opetussuunnitelman perusteiden keskeinen ja erittäin tärkeä lähtökohta on ollut lukiolaisten hyvinvoinnin parantaminen. Riittämättömyyden kokemus ja kyynistyneisyys ovat tutkimusten valossa monien ongelma.

Miksi hyvinvointitavoite on kuitenkin vaikeasti saavutettavissa?

1. Kaikkiin jatkokoulutuspaikkoihin ei riitä lukion käyminen annetun mitoituksen mukaisesti.

• Lukiota ei oikein voi suorittaa 150 op:lla, jos haluaa lääketieteelliseen opiskelemaan. Kun pitää lukea pitkä matematiikka, fysiikka, kemia ja biologia kokonaisuudessaan, opintopisteitä tarvitaan väistämättä enemmän, vaikka ei ottaisi yhtään kertaavaa ja kirjoituksiin valmsitavaa opintojaksoa tai muita koulukohtaisia opintoja. Jos mukaan tulee vielä yksi ylimääräinen kieli, paketti alkaa olla todella uuvuttava.

• Joskus lukion on voinut suorittaa 75 kurssilla ja olla silti myös lääkiskelpoinen. Miksi eri oppiaineiden oppimääriä (ylioppilaskokeen pohjana olevien valinnaisten opintojen määrää kussakin aineessa) ei voisi supistaa lukion palauttamiseksi kohtuullista työmäärää vaativaksi myös erittäin tavoitteellisillee opiskelijoille?

2. Abivuonna ei voi syksyn ylioppilaskokeiden vuoksi opiskella rauhassa, joten ykkös- ja kakkosvuosi on tehtävä liian raskaiksi (ei 60 op vaan 64-68 op).

• Ylioppilaskokeen hajauttamisen vaikutuksista opiskelijoiden kuormittuneisuuteen ei käsittääkseni ole olemassa tutkimusta. Mututuntumalla hajauttamisen perustellaan vähentävän opiskelijoiden stressiä, mutta pätevää tutkimusta aiheesta ei ole - eikä ehkä ole enää mahdollista tehdä, koska vertailukohta puuttuu.

3. Infoähky tuskin vähenee, koska LOPS ei määrittele perussisältöjä vieläkään tarkasti kaikissa aineissa.

• Liian suppeiksi yo-kokeen kannalta koetut kirjat eivät myy.
• Kirjantekijät tulkitsevat LOPSia ja laittavat varmuuden vuoksi paljon asiaa.
• Tunnolliset (aloittelevat) opettajat käyttävät oppimateriaaleja usein opsina ja kauhovat vielä rinnakkaisista kirjoistakin varmuuden vuoksi lisää sisältöä.
• YTL saattaa edellyttää mitä tahansa, koska LOPS ei ole täysin yksiselitteinen.
  => käytännössä meillä on kaksois-ops, jolloin on selvää ja käytännössäkin esimerkiksi digitalisaation yhteydessä ilmeiseksi käynyttä, että ylioppilaskokeiden asettamat tavoitteet tai oletukset niistä jyräävä.

4. Opintopisteajattelussa hukattiin oleellinen eli siirtyminen opetuksen määrästä opiskelijan työn määrän mitoittamiseen, kun lukion opintopisteen määriteltiin lopulta olevan 14 h 15 min opetusta eikä n. 27 h opiskelijan työtä, josta vähintään 14 h 15 min on opetusta

• n. 30 tuntia koulussa ja max 20 min läksyjä / 45 minuutin oppitunti, pitäisi lukiolaisen työviikon alle 40 tunnissa, mutta nyt mikään ei rajaa oppisisältöjen ja lopulta kotityön määrää.
• Joustava eriyttämismahdollisuuksien rakentelu suljettiin jäykällä määritelmällä (esim. 1 op lisää opintojakson aihepiiriin liittyvästä tutkielmasta tai työelämä-projektista, jota kaikkien ei ole pakko tehdä).

5. Kun liian sisältöpainotteisia opintojaksoja yritetään vetää tutkivan projektioppimisen ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden ihanteiden mukaisesti, yhä suurempi osa sisällöistä jää opiskelijoiden itseopiskeltavaksi, mikä lisää opiskelijan painetta.

6. Vaikka työhyvinvointitutkimus on osoittanut, että työpäivän huokoisuudella eli mahdollisuudella palautua tauoilla, on yhtä suuri merkitys kuin vapaa-ajalla, pakotetaan lukiolaiset ja opettajat turhan tiivistahtiseen päivään.

• Kun tulee painetta myöhentää koulupäivän aloitusta, mutta samalla päivä ei saa venyä iltapäivästä, pitää karsia koulupäivän aikaisista tauoista, jotta saadaan lain määrittämä määrä opetusta päivän sisään.
• Kun pitää saada tarjottua maksimaalinen määrä mahdollisuuksia yksilöllisiin valintoihin, viikko-ohjelmaan on sijoitettava paikat maksimaaliselle määrälle opetusta - ei hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevien toiminteojen vaatimiin taukoihin.

 

Mikä avuksi?

En minä ainakaan tiedä. Suututtaa, kun opettajilta odotetaan ihmettä mahdottomissa olosuhteissa. Integroivilla opintojaksoilla voidaan ehkä vähentää jotakin opiskelijan kuormasta, jos yksi esitelmä tai tutkielma tms. riittää esimerkiksi sekä jonkin reaaliaineen että äidinkielen tai englannin tarpeisiin, mutta muuten näen lukiolaissa ja LOPSissa vain ihanteita ja vaatimuksia ilman arkeen asti ulottuvaa tukea ja realistisia ratkaisuja todellisiin ongelmiin.

Rakas opettaja, 
älä syyllistä itseäsi siitä, että lukiolaiset uupuvat - ja sinä uuvut ristiriitaisten ja mahdottomien tavoitteiden edessä, kun vika on pohjimmiltaan rakenteissa. Tee se, minkä voit ja pidä huolta omasta jaksamisestasi, koska sinun stressisi ja uupumuksesi siirtyy myös opiskelijoihin. Valitse kaikista tärkeistä välttämätön. Mieti, miten luot opiskelijoille mahdollisuuden käyttää aikansa mahdollisimman mielekkäällä tavalla oppimisen edistämiseksi. Luota siihen, että opiskelijat kasvavat ja oppivat siitä huolimatta, mitä sinä teet tai jätät tekemättä. Anna itsellesi ja opiskelijoille aikaa hengittää ja olla ihminen koulupäivän keskellä.