(3) Miten ohjataan lukiolaisten valintoja ja lukion toimintakulttuuria? #uusilukio

Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jossa esitän kahdeksan näkökulmaa suomalaisen lukion uudistamiseen. Johdanto oli täällä.

Tässä aiemmassa kirjoituksessa pohdin sitä, miksi valinnaisuus ei lopulta ole ratkaisu lukiokoulutuksen laadun parantamiseen ja miksi yksilöllisyys ei välttämättä tuota hyvää oppimista. Sirpaleisuuden ongelma on ratkaistavissa muutenkin.
#1 Lukion tulee olla jatkossakin yleissivistävä
#2 Lukion sirpaleisuutta on purettava

Tässä toisessa kirjoituksessa pohdin lukion, ylioppilastutkinnon ja korkeakouluopintojen suhdetta. Nuoren kypsyminen ei nopeudu hallinnollisilla päätöksillä. Iso kysymys on, laitammeko resursseja oppimiseen vai valintaviidakossa selviämisen ohjaamiseen?

#3 Monipuolinen ylioppilastutkinto on laadukas tutkinto
#4 Saattaen vaihto - siirtymä lukiosta korkeakouluopintoihin MOOC:ien kautta

*****

#5 Kielten lukeminen lisääntyy, kun siitä palkitaan korkeakouluhaussa

Koulutuskeskusteluissa on useita vuosia murehdittu kielten opiskelun vähenemistä ja kielivalikoiman suppeutta. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän ehdotus ylioppilastutkinnon kehittämiseksi tuskin edistää kielten kirjoittamista ylioppilaskokeessa, vaikka näin ehkä olikin tarkoitus.

Oletettavasti tehokkain tapa lisätä kielten opiskelua ja kirjoittamista osana ylioppilastutkintoa olisi antaa niistä lisäpisteitä korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa tai opintopisteitä korkeakoulututkintoon. Tällä hetkellä riittää se, että on saanut ylioppilastutkintoarvosanan yhdestä kielestä eikä useammasta arvosanasta ole mitään hyötyä korkeakouluhaussa. Jos siis korkeakoulut haluavat kielitaitoisia opiskelijoita ja/tai ovat valmiita vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen, niiden tulee palkita useiden kielten osaajia.

Sama pätee luonnollisesti matematiikan opiskeluun ja kirjoittamiseen. Jos se tehdään pakolliseksi tai jos siitä palkitaan korkeakouluhaussa, sitä tehdään.

Yhteiskunnan kielivarannon monipuolistamiseksi varsin tehokas tie olisi mahdollisuus vaihtaa toinen kotimainen kieli johonkin muuhun.

#6 Projektioppimisesta tulee lukioiden arkea, jos se liitetään osaksi ylioppilastutkintoa

Jos lukioiden oppimiskulttuuria halutaan muuttaa "tekemisen" suuntaan, tulee lukioaikana toteutetut tutkimukset, tutkielmat tai vastaavat ottaa osaksi ylioppilastutkinnon arvosanan muodostamista. Välittömästi sen jälkeen niitä tehdään joka lukiossa ja opettajat kouluttautuvat ohjaamaan laadukkaita töitä - ihan niin kuin on nähty tutkinnon digitalisaation kanssa ja tullaan näkemään suullisen kielitaidon testaamisen kanssa.

Kansainvälisessä IB-tutkinnossa on käytäntö, jossa osana opintoja tehty tutkielma tai tutkimus (joka voi olla osittain ryhmätyössäkin tehty) muodostaa n.20-25% tutkintoarvosanasta päättökokeen ollessa loput 75-80%. Opiskelijat tekevät kussakin oppiaineessa sille ominaisen työn, jonka tekemistä oma opettaja ohjaa ja jonka opettaja lopulta arvioi. Opettajan arvioimista töistä lähtee arvottu näyte tutkintolautakunnan arvioijalle, joka skaalaa saamiensa näytteiden pohjalta arvioinnin eri koulujen välillä. Järjestelmä ei ole mitenkään täysin ongelmaton, mutta jos se on saatu auttavasti toimimaan kansainvälisessä monenkirjavuudessa, miksi ei saataisi kansallisella tasolla ainakin joissakin oppiaineissa?

Vastaan tulevat tietenkin myös resurssikysymykset. Jos tällaiseen lähdetään, se tuottaa kustannuksia sekä sensoritasolla että kouluissa. Mitenkään ei voi olettaa, että opettajat nykyisten työsopimusten puitteissa ohjaisivat ja arvioisivat tutkielmia ja tutkimuksia yli 30 hengen opiskelijaryhmissä. Lienee kuitenkin aika selvää, että jos ylioppilastutkinnon painoarvo korkeakouluvalinnoissa kasvaa entisestään ja jos yo-tutkinto mittaa perinteisessä opetuksessa saavutettavaa osaamista, opettajat valitsevat sen, mikä auttaa menestymään ylioppilaskokeessa eikä vähänkään vaativammista ja aikaa vievistä projekteista tule osa lukion jokapäiväistä arkea.



Uskon tiedon ja ymmärryksen jalostumiseen keskustelussa. Siksi olen iloinen jokaisesta, jossa kirjoitukseni herättävät ajatuksia ja joka vaivautuu kehittämään jotakin kriittisen reflektion kautta eteenpäin tarjoten perusteltuja vaihtoehtoja. Pelkkä ongelmien osoittaminen ei vielä edistä paljon mitään, vaikka ei sekään turhaa ole. Ratkaisuehdotukset ovat kuitenkin arvokkaampia.

Minä olen vain tavisope, joka on ollut lukiolainen 1980-luvun lopussa, lukio-ope 2000-luvun ajan ja lukiolaisen äiti 2017. Katselen maailmaa omasta rajoittuneesta vinkkelistäni - eikä minulla ole mitään asemaa Uusi lukio -hankkeessa eikä muuta vaikutusvaltaa kuin ääneen ajatteleminen kirjoittamalla.