Keskustelun tuoksinassa tulin kiteyttäneeksi omia ajatuksiani näin:
Lukiossa nuoren tulisi oppia tietoa osatakseen nähdä
asioita, kysyä lisää ja etsiä lisää tietoa, mutta vähintään yhtä oleellisia
olisivat pedagogisten ratkaisujen myötä rakentuvat taidot. Lukiolaisen tulisi
siis oppia esim.
A. Itsensä johtamista asiatasolla (= tavoitteiden
asettamista, omien työtapojen kehittelyä, omien vahvuuksien ja heikkouksien ja
intohimojen tunnistamista, oman edistymisen seurantaa ja kykyä tehdä
korjausliikkeitä, oppimisen omistajuutta eli siis käytännössä tarvitaan paljon
mahdollisuuksia itseohjautuvaan oppimiseen ja itsearviointiin ja tukea niissä
vaadittavien taitojen kehittymisessä)
B. Itsensä johtamista tunnetasolla (= kykyä innostua, kykyä
ponnistella sitkeästi, kykyä ottaa riskejä, olla tyhjän päällä, epäonnistua ja
jatkaa silti, kykyä hallita stressiä ja epävarmuutta – mindfulness! – ja kykyä
hellittää hetkeksi eli siis käytännössä tarvitaan paljon mahdollisuuksia inspiroiviin ja
epävarmuuden ahdistukseen asti haastaviin tehtäviin ja tukea tunneprosessien
hallintaan niissä)
C.Luovaa ongelmanratkaisua ja luovaa tuottamista (=muukin
kuin matematiikan opiskelu pitäisi jäsentää ongelmanratkaisuna eikä enää
muistamisena tai edes ymmärtämisenä.- ja vieläpä sellaisena ongelmanratkaisuna,
joka tuottaa ainakin välillä jotain kiinnostavaa ja jakamisen arvoista, eli
siis käytännössä ei pitäisi tarjoilla pureskeltua tietoa mieleen painettavaksi
vaan mielekkäitä tehtäviä oppimisen lähtökohdaksi)
D. Vaikutukselle alttiina olemista (= kykyä hyötyä
yhteistyöstä, oppia palautteesta, kehittää asioita eteenpäin toisten ihmisten
ja tiedonlähteiden antaminen virikkeiden innoittamana ja olla kiitollinen
avusta eli siis käytännössä tarvitaan prosessimaista työskentelyä vuorovaikutuksessa
toisten opiskelijoiden, opettajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa)
E. Toisiin vaikuttamista myönteisellä tavalla (= kykyä
levittää iloa ja innostusta ja uskoa onnistumiseen, kykyä pitää kiinni
näkemyksistä ja perustella niitä rakentavasti, kykyä antaa apua, kykyä
rikastuttaa maailmaa eli siis käytännössä paljon mahdollisuuksia ryhmätyöhön,
vertaispalautteeseen ja sekä prosessien että saavutusten jakamiseen – eikä aina
niin ryppyotsaisen vakavasti vaan myös huumoria ja leikkisää luovuutta
viljellen)
F.Omistajuuden ja osallisuuden kokemista, josta syntyy
vastuu (= kykyä tehdä konkreettisia tekoja ”maailman pelastamiseksi”, silmiin
katsomista erilaisuuden edessä, tietoisuutta ajattelun oikopoluista ja
vääristymistä, joilla on helppo ulkoistaa itsensä tästä maailmasta, eli siis
käytännön ympäristötekoja, yhteiskunnallista vaikuttamista, lähimmäisen
palvelua, erilaisuuden kohtaamista ja sankari-ihanteita)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti