Ensimmäisen tunnin innostuksen jälkeen oli edessä suuren hämmennyksen kakkostunti. Aloitin tunnin sanomalla, että alkakaahan vain hommiin. Vartti meni useimmilta ihan vain ihmetellessä ja lopulta kävin muutamille antamassa ihan konkreettista vihjettä "Aloitapa vaikka tämän diaesityksen kanssa Moodlessa". Valtaosa opiskelijoista asettautui työskentelemään jonkinlaisessa ryhmässä.
Minulle upeinta olivat useiden ryhmien kanssa käydyt keskustelut. Heti kävi päivänselväksi, että jos olisin perinteiseen tapaan luennoinut, vetänyt opettajajohtoista keskustelua ja pikkutehtäviä, luokan lahjakkaimmat eivät olisi päässeet toimimaan ollenkaan sillä tasolla kuin nyt. Jess!
Havaitsin, että muutamalta porukalta karkasi ajankäyttö hallinnasta. Vaivihkaa siitä vähän lopulta vihjaisin, mutta ajattelin olla toistaiseksi puuttumatta ja katsoa, josko osaisivat korjata otettaan ihan itse.
Seuraavilla tunneilla rutiineita alkoi vähitellen löytyä. Näppärimmät olivat upeasti vauhdissa bloginsa, oppiksensa tai vihkonsa kanssa ja hitaimmat alkoivat tarvita jo vähän tuuppimista. Koska ryhmä on niin iso, päätin ryhdittää kaikkien otetta teettämällä vielä pienen kyselyn, jossa kunkin tuli määritellä omia suunnitelmiaan ja jonka kautta saisin vielä kaikilta tietoa, millaista tukea he arvelevat eniten kaipaavansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti