Pidin lukion psykologian kurssikokeen ryhmätenttinä viidettä kertaa. Ensimmäinen yritys monta vuotta sitten tuntui ihan fiaskolta. Osaamisen ja panostamisen taso vaihteli suuresti, opiskelijat eivät osanneet hyötyä toistensa osaamisesta ja lopputuloksena ei ollut yhteinen tuotos vaan yksilöiden tuotokset, joiden pohjalta tuntui ihan järjettömältä antaa ryhmäkohtaiset arvosanat.
Viime vuonna kokeilin useamman kerran ja yritin kehitellä toimintatapaa, joka näyttäytyisi myös opiskelijoille mielekkäänä ja oikeudenmukaisena.
Olen päätynyt siihen, että valinnanvapaus on tärkeää (sana hyvistä kokemuksista kiirii kyllä ja osallistumisinto kasvaa). Siksi opiskelijat saavat päättää haluavatko osallistua ryhmätenttiin ja tehdä sen rinnalle kurssin aikana muiden kurssitöiden ohella arvioitavan kotiesseen, jolla voivat osoittaa yksilöllistä osaamistaan, vai pitäytyä perinteisessä yksilökohtaisessa kurssikokeessa. Vaaka oli jo vuodessa kallistunut niin, että ⅔ osaa valitsi ryhmätentin, kun se vielä vuosi sitten oli ⅓ - vaikka väittävät, että koulussamme on kilpailuhenkisiä ja suorituskeskeisiä opiskelijoita.
Tehtävät tehtiin kannettavilla tietokoneilla ja avoin netti oli käytettävissä. Täältä voit katsoa tehtävät ja itsearviointi + ryhmäarviointilomakkeet.
Tiedonhakua opiskelijat tekivät varsin vähän - joitakin käsitteitä kävivät tarkistamassa. Tähän voisi ehkä jatkossa kannustaa enemmänkin ja muotoilla mukaan tehtäviä, joisssa sillä on aidosti merkitystä.
Luokassa oli kokeen aikana todella mukava ilmapiiri (tekisi mieli jakaa valokuvatkin, mutta en saanut lupaa siihen). Ryhmät oli arvottu ja alku oli hiukan kankeaa, mutta kun opiskelijat lämpenivät ja rohkaistuivat jakamaan osaamistaan ja kehittelemään ajatuksia yhdessä, käynnissä oli rento mutta intensiivinen aktiivisen toiminnan hetki. Erityisen iloinen olin havaitessani sivusta, miten erilaiset vahvuudet kukoistivat: yksi ideoi ennakkoluulottomasti, toinen esitti loistavia tarkentavia kysymyksiä, kolmas tiivisti ja koosti hienosti rakentaen loogista kokonaisuutta.
Kahdessa ryhmässä viidestä oli työskentelyn itsearvioinnissa annettu erilaisia arvosanoja eri jäsenille eikä kaikille samaa. Sivusta seuranneena kolmannessakin ryhmässä oli minusta epätasaisuutta osaamisessa ja osallistumisaktiivisuudessa, mutta siellä ei tohdittu arvottaa eri jäsenten panosta eri tavoin.
Palaute kokemuksesta oli yksinomaan positiivista. Lisäksi opiskelijani ovat joko oppineet itsereflektion kielipelin ja huijaavat hyvin opettajaansa tai ovat harvinaisen fiksuja. Vai mitä arvelet?
*****
Ryhmätentin tekeminen oli mukavampaa ja opettavaisempaa sillä sai palautetta ja neuvoja toisilta ennen varsinaista palautusta.
Ryhmätentin tekeminen oli hauska kokemus. Oli kiva tehdä koe ryhmässä kun kaikki voivat muokata toistensa vastauksia ja näin kokonaisuudesta tulee parempi, kun kaikki pääsevät hiomaan sitä.
*****
Opin erilaista tietoa ja täydennystä omiin tietoihini, ryhmätyöskentelyn taitoja, toisten mielipiteiden kuuntelun ja asian eteenpäin kehittelyyn taitoa. Antamaan oman panokseni.
Yhdessä oli kiinnostavaa tehdä, kun jokainen muisti vähän eri tavalla asioita. Joutui miettimään ihan oikeasti, miten se nyt tarkkaan ottaen menee.
Tässä oppi asiat tosi hyvin.
Ryhmätentti oli miellyttävä kokemus, sillä tietojen yhdistäminen ja jakaminen mahdollisti asioiden kokoamisen selkeäksi kokonaisuudeksi. Yksin tekemisestä olisi jäänyt sekavampi olo.
Opin asioiden yhteen kokoamista ja soveltamista.
*****
Syvensi omaa tietoa, kun sai muiden kanssa keskustella. Nolotti vähän, kun olin valmistautunut huonommin kuin muut.
Sain paremman kuvan osaamiseni tasosta (kirjoitti huippuoppilas, joka toistuvasti on kuvitellut olevansa melko huono)
Yllätyin, kuinka paljon pystyin auttamaan myös muita ajatuksillani.
******
Opin keskustelemaan vastauksista ja korjaamaan sekä tekemään lisäyksiä muiden vastauksiin ja arvioimaan kriittisesti.
Opin ryhmätaitoja ja oman ponnistelun tärkeyden. Kaikissa asioissa ei voi luottaa toisten opiskeluihin, koska he eivät tuo osaamistaan esille tai eivät yksinkertaisesti ole opiskellut.
Opin ryhmätyötaitoja, asioiden katsomista muiden näkökulmasta, omien mielipiteiden jakamista.
Aluksi stressasin asiaa, koska tämä oli aivan uusi juttu. Lopuksi kun kaikki auttoivat kaikkia, asiat tuntuivat kivalta tehdä, kun huomasi, ettei tarvitse ajatella pelkästään itsekseen.
Opin kritisoimaan toisten tuotoksia järkevästi.
*****
Tehtävät olivat onnistuneita, sillä niissä piti osata soveltaa opeteltua asiaa eikä suoraa vastausta löytynyt. Tehtävät olivat sopivan haastavia - mikään ei ollut liian helppo eikä liian vaikea.
Opin, että soveltavat tehtävät opetellusta aiheesta ovat opettavaisempia kysymyksiä kokeessa kuin että pitäisi muistaa yksityiskohtaista tietoa kirjasta.
Tällaisia kokeita voisi järjestää jatkossakin. Opiskelijoille on helpotus kun ei tarvitse stressata niin paljon, kun muutkin pääsevät korjaamaan ja täydentämään omaa tehtävää. Ja juuri asioiden soveltaminen käytännön tilanteisiin auttaa oppimaan.
Ja sitten se, mikä saa melkein kyyneleet uupuneen open silmiin…
Opin, että yhteistyö on hyvä asia!
(Sitä vain mietin, miten tämä porukka tulee selviämään aikanaan ylioppilaskirjoituksissa, kun ykköskurssi meni oppimispäiväkirjoilla ja käsitekokeella, kakkoskurssi ykslöllisen oppimisen menetelmällä itsearviointiin perustuen ilman koetta, kolmoskurssi tällä ryhmätentillä ja neloseen ja vitoseen opella on vielä aikaa keksiä muita kummallisuuksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti