Sivut

8.9.2014

Käännynnäisen koneuskovaisen todistuspuhe


Löysin luonnokseksi jääneen kirjoitukseni viime keväältä. Sen lähtökohtana oli tilanne, jossa somessa eräs tvt:n opetuskäyttöä vastustava henkilö kutsui minua koneuskovaiseksi. Kone- ja teknouskovaisuus on taas tullut vastaan viikon mittaan monesta suunnasta. Kolmiyhteiseen Jumalaan uskovaksi kyllä tunnustaudun, mutta koneuskovaiseksi en. Kirjoittelin silloin kuitenkin käännynnäisen todistuspuheen. En halua loukata sillä ketään hengellisen tai muun herätyksen kokenutta. Psykologin silmin katsottuna on kiinnostavaa, miten samankaltaisia elementtejä eri vakaumusten kohtaamisissa voi olla puhutaanpa uskonnosta, tietotekniikasta, politiikasta tai mistä tahansa, mihin liittyy voimakkaita asenteita.

"Ennen pimeydessä vaeltaessani olin hyvä opettaja. En kokenut olevani eksyksissä vaan olin ihan tyytyväinen itseeni opettajana. Minulla oli erinomaisen selkeät ja visuaalisestikin ihan kohtuullisen kivat diaesitykset oppituntien aiheista. Sain opiskelijoilta säännöllisesti positiivista palautetta niistä. En ainoastaan luennoinut yksin tuntejani vaan viritin monessa kohtaa porinoita ryhmissä, laitoin opiskelijat ottamaan pikaväittelyissä tai toiminnallisilla janatyöskentelyillä kantaa väitteisiin, käytin videoklippejä havainnollistamiseen ja keskustelunvirittäjäksi.

Tehtäviä en paljon teettänyt, mutta harjoitusesseitä kirjoitutin ja kommentoin, joskus teetin pikkututkimuksia tai oppimispäiväkirjoja, joiden tasoon olin aika turhautunut ja kyllästynyt niiden lukemiseen urakalla jakson lopussa.

Olin kerännyt hyvän varaston kivoja juttuja kerrottavaksi ja tiesin niiden toimivan kontekstissaan mainiosti. Jossain vaiheessa olin löytänyt itsestäni rohkeutta laittaa esiintymiseen eläytyvyyttä ja hulppeaa liioittelua, joilla sain opiskelijat nauramaan. Joskus olin väsynyt ja ryytynyt, kiukkuinenkin, tylsä, mutta kokonaisuutena melko hyvä oppituntien vetäjä.

Sitten jouduin kriisiin. En halunnut enää vetää showta enemmän tai vähemmän kiinnostuneille ja keskimäärin aika huonosti aktiivisille opiskelijoille. Istuttuani itse vaiennetun ja passivoidun oppijan roolissa yliopistolla, en halunnut asettaa toisia samaan tilaan. Kiusaannuin siitä, etten tiennyt suuren ryhmän jäsenistä kuin muutaman ajattelusta jotakin kurssin aikana. Halusin lisää aktiivisuutta ja lisää vuorovaikutusta, lisää mahdollisuuksia kehittää jokaisen opiskelijan ajattelua, ajatella yhdessä ja oppia itsekin. Samaan aikaan sattumalta (tai ihmeen kaltaisen johdatuksen kautta) moni asia vei minua kohti sähköistä maailmaa.

Pienten kokeilujen ja myönnytysten myötä hurahdin täysin. Näin valon. Sen jälkeen paluuta entiseen ei ole ollut.

Uusi elämäni on tuonut mukanaan sen, että askel askeleelta haluan kasvaa oppimisen ohjaajaksi, koska teknologia on antanut elämääni niin paljon

  • nyhtävän kysymisen sijaan voin aktivoida koko ryhmän yhtäaikaa ottamaan itsenäisesti kantaa keskustelukysymykseen (Socrativella, Padletilla, GoogleDociin) ja jatkaa sen jälkeen viritetyn ryhmän kanssa tehokkaammin ydinkysymysten pohdintaa
  • taululle kirjoittelun sijasta voin koota ryhmän aiemmat käsitykset ja tietopohjan niin, että sinne tulee mukaan kaikilta jotain, asiat on helposti järjesteltävissä loogiseksi kokonaisuudeksi ja täydennettävissä opettajan kommenteilla  - ja lopuksi tuotos jää opiskelijoille talteen osaksi muistiinpanoja (Padletilla)
  • halutessani saan annettua jokaiselle opiskelijalle viikoittain palautteeksi vähintään yhden kommentin hänen omista pohdinnoistaan kurssin aiheisiin liittyen, kun hän kirjoittaa lyhyitä oppistekstejä minun kanssani jaettuun GoogleDociin, ja pääsen iloitsemaan lisääntyneestä motivaatiosta, jonka henkilökohtainen palaute opiskelijoissa sytyttää
  • saan ohjattua tutkimuksia tai tutkielmia eri välivaiheissa ja näen koko ajan missä kukin opiskelija tai ryhmä menee, kun suunnitelmaa ja työtä tehdään jaettuun GoogleDociin; tuotosten taso on parantunut huomattavasti eikä plagiointiongelmaa tarvitse kauheasti murehtia
  • saan selitettyä paremmin opiskelijalle, miten hänen tulisi parantaa kirjoitelmaansa, lisäämällä tekstiin äänikommentteja, joiden laittaminen on nopeampaa kuin pitkien selitysten kirjoittelu
  • pystyn testaamaan sähköisillä kokeilla yksinkertaisia mieleenpainettavia asioita ilman, että joudun itse korjaamaan pikkukokeita kotona
  • voin koota jonkin kotitehtävän vastaukset suoraan yhteiseen tarkasteluun tai jatkotyöstettäväksi yhteen dokumenttiin
  • voin teettää laajoja käsitekarttoja niin, että kokonaisuuden hahmottuessa on helppo tehdä muutoksia rakenteeseen; voin tehdä opiskelijoille alun, josta jokainen voi jatkaa ja muokata sitä eteenpäin yhdessä tai yksikseen
  • voin antaa opiskelijoille suuren vapauden opiskella uutta asiaa omaan tahtiin kirjaa lukien, diaesitystä tai videoita seuraten ja tehtäviä tehden yksikseen tai yhdessä pienryhmän kanssa, ja käyttää oman aikani siihen, että keskustelen luokassa yksittäisten opiskelijoiden ja pienien ryhmien kanssa juuri heidän tasollaan ja heissä heränneistä kysymyksistä
  • saan opiskelijoilta huikean hauskoja ja samalla oivaltavia tuotoksia esimerkiksi videomuodossa ja sarjakuvina - innostus tarttuu minusta heihin ja heistä minuun
  • nautin siitä uudesta visuaalisuudesta, jota kohtaan opiskelijoiden töissä ja jota yritän ehtiä lisäämään omiinkin tuotoksiini
  • saan lisää intoa työhöni, koska opin joka viikko jotain uutta sekä sisällöistä että työtavoista virtuaalisissa opehuoneissa ja opiskelijoiltani
Opettelen uutta elämääni. Monesti lankean vanhaan ja minua on koeteltu kovasti uskomattomalla määrällä tekniikan toimimattomuuteen liittyviä vastoinkäymisiä.  Kuitenkin tiedän, ettei paluuta entiseen ole. Kun luennoin omien diojeni kanssa, tulen syvästi tietoiseksi, miten suuresti olen vaarassa aliarvioida opiskelijoitani ja heidän kykyjään ja miten turhauttavalla tavalla saatan käyttää monen ihmisen aikaa. Psykologian opettajana pidän vuorovaikutusta korvaamattoman arvokkaana. Siksi olen äärettömän iloinen nykytekniikasta, joka on moninkertaistanut 

  • sekä välillisen että välittömän vuorovaikutuksen, 
  • yhdessä ajattelemisen 
  • oppimisen 
sekä minun ja opiskelijoideni että minun ja ainekollegoideni ja monien koulutuksesta ja oppimisesta kiinnostuneiden ihmisten välillä. 

Muiden vastakääntyneiden tavoin haluaisin levittää tätä iloista uutista maan ääriin asti. Käännyttäjäksi ja marttyyrikuolemaan asti minusta ei kuitenkaan ole. Aion yrittää olla myös tarkkana siitä, etten sortuisi auktoriteettiuskoon tai kadottaisi kykyäni joustavaan ja kriittiseen ajatteluun tai kaventaisi omaa ja opiskelijoideni maailmaa turhalla tavalla pelkistetyn askeettiseksi. Uskomusten sokeaksi vangiksi on niin helppo joutua."

3 kommenttia:

  1. Olipa innostava teksti!
    Samassa kehitysvaiheessa (räpylät on, mutta en vielä tiedä, miten niitä käytetään)
    uiskenteleva

    VastaaPoista
  2. Hyvin sanottu!! Olen itse samalla tiellä, vaikken ole vielä käyttänyt näin monta työkalua opetuksessani. Flipped classroom on tulllut jäädäkseen luokkaani, vaikka se tähän asti on "loppuun saakka kehitetty" ainoastaan GE1:ssä. Kunhan aika riittää tulen muuntamaan muutkin kurssit. Ja niin, aineeni ovat maantiede ja biologia. Flipped classroom-ajatuksistani ja muista voi lukea osoitteessa forsokomisstag.blogspot.fi.

    Kiitos inspiroivasta tekstistä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos mukana elämisestä! Flippaus on todella kiinnostava idea ja noudattelee omankin ajatteluni jonkinlaiseksi johtotähdeksi noussutta ajatusta siitä, että yhteinen aika opiskelijaryhmän kanssa on syytä käyttää johonkin muuhun kuin opiskelijoiden käyttämiseen kopiokoneina tai siihen, että muutama ihminen tekee aktiivisesti jotain ja muut katselevat, ovat poistuneet omiin maailmoihinsa tai vain odottavat.

    VastaaPoista